Välillä saattaa tuntua, kun lukee uutisia Ukrainan sodan myötä kiihtyvästä inflaatiosta, ruokahuollon takkuilusta, kalliista bensasta, energiasta ja materiaaleista, että milloin tästä painajaisesta saisi herätä ja palata ”normaaliin”.
Ikäviä uutisia meille kaikille.
Emme tule palaamaan enää koskaan siihen aikaan, missä olemme eläneet. jossa kaikki oli halpaa ja tavaraa tehtiin halpatuontimaissa ja lastattiin puoli-ilmaiseksi laivoihin ja tuotiin länteen. Jossa puutavara oli puoli-ilmaista ja sähkö muutaman sentin per kilovattitunti. Emme tule palaamaan siihen aikaan, koska olemme resurssien suhteen lopussa. Ne eivät riitä tasaisesti kaikille niin, että jokaiselle maailman ihmiselle kaikki olisi poskettoman halpaa (esim. sähköautojen akkumineraalit riittävät näillä näkymin vain yhdelle sukupolvelle. Kuinka kestävää se on?). Kun resurssit hupenee, nousee niiden hinta ja jaetaan eioota. Olemme astumassa aikakauteen, jossa kaikki ennen tunnetut toimintamallit kyseenalaistetaan.
Miksi Suomi tekisi mitään, kun muutkaan ei tee?
Edelleen kuulee ja yhä kiihtyvällä tahdilla kun omaa takapihaa kolkuttelee nousseet kustannukset, että miksi me välittäisimme hiilidioksin hillitsemisestä, hiilinieluista tai resursseista kun ei suuret maatkaan sitä tee. Mutta tulevaisuudessa nämä suuret, Kiina, Intia, Pakistan, tulevat vaatimaan takaisin resurssejaan, joita olemme puoli-ilmaiseksi heiltä ostaneet. Samalla jokainen maa, valtio, ihminen, hakee uuden syyn, miksi minä tai maani on hyödyllinen uudessa niukan resurssin maailmassa? Siinä maailmassa resursseja osaavasti käyttävä, kierrättävä, innovatiivinen Suomi on se, jolta ostetaan palveluita ja nähdään hyödylliseksi. Vanha osaaminen ja elämäntapa, sillä ei pärjää uudenlaisessa maailmassa.
Toinen millä pärjää, on resurssit. Ja resurssien myynti. Mutta kun vaakakupissa on resurssien vähäisyys (mineraalit, fossiiliset polttoaineet, ruoka), on resurssien myynnissäkin rajansa. ja pahimmillaan resurssit viedään aseilla, kuten Ukrainassa kävi.
Miten sitten?
Kun siirrymme tässä repivässä siirtymävaiheessa uuteen tapaan elää, lopulta ymmärrys syntyy ja tasapaino maapallon resurssien kanssa on väistämätön. Kiertotalous ja vastuullinen elämäntapa – rinta rinnan luonnon kanssa, on ainoa tie kestävään talouteen.
Minna
